Arjen hyvinvointia taiteesta

Mielipidekirjoitukseni taiteesta, hyvinvoinnista ja prosenttiperiaattesta julkaistiin Turun Sanomissa 26.1.2017.

***

Miltä Turku näyttäisi, jos ympärillämme ei olisi taidetta? Aurajoessa eivät Haahkat kelluisi kesäisin. Salamyhkäiset patsashahmot eivät tervehtisi meitä Myllysillan vieressä. Turun katukuvasta puuttuisivat kauniit veistokset. Aurajoen yli ei menisi kauniita siltoja. Julkisissa rakennuksissa ei olisi taidetta.

Olisiko kaikki vain tyhjää ja hengetöntä?

Tiesitkö, että Turun katukuvassa on yli 100 Turun kaupungin taidekokoelmaan kuuluvaa ulkoveistosta ja ympäristötaideteosta? Puhumattakaan niistä useista taideteoksista, joita löytyy kaupunkimme erilaisista julkisista rakennuksista, kuten T-sairaalasta.

Oletko näitä muuten huomannut?

Voisin pohtia taidetta ja sen vaikutusta kuntalaisten hyvinvointiin useista eri näkökulmista, mutta yksi, josta varmasti olet samaa mieltä, on seuraava. Taide on jokaisen ihmisen perusoikeus. Perusoikeus, joka itsessään olisi osa meidän jokaisen hyvinvointia.

Toisena ajatuksena voisi olla, että taiteella voidaan merkittävästi tukea hyvinvointia, kuten ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä on muutaman vuoden takainen Turun ammattikorkeakoulun projekti, jossa huostaan otetut nuoret saivat kertoa oman tarinansa tekemällä siitä videotaidetta. Tämä kokemus oli jäljen jättävä niin näihin projektiin osallistuneisiin nuoriin, kuin meihin mukana olleisiin aikuisiin.

Nämä tarinat liikuttavat minua edelleen.

Useat tutkimukset tuovat ilmi sen, että taide ympärillämme tuo meille hyvinvointia monilla eri tavoilla. Hyvinvointi voi taas tarkoittaa meille kaikille eri asioita: yhdelle se on terveyden edistämistä, toiselle kokonaisvaltaista hyvää oloa ja kolmannelle taas turvallista toimeentuloa.

Se taas on varmaa, että hyvinvointi koostuu arjen turvallisista ihmissuhteista ja itsensä toteuttamisesta.

Mutta eikö olekin positiivinen ajatus, että taide voisi tuoda meille myös hyvinvointia? Taas yksi taivaanrannan maalari, ajattelet. ”Kerro jo miten se voidaan käytännössä tehdä!”

Itse asiassa kuntapäätöksenteossa on yksi erinomaiseksi havaittu keino tukea niin taiteilijoiden toimeentuloa, joka usein on erittäin rajallinen, kuin taata kuntalaisille hyvinvointia taiteen kautta. Tämä on prosenttiperiaate.

Prosenttiperiaate on periaatteellinen päätös käyttää osa rakennushankkeen määrärahasta taiteeseen. Turussa on tästä hyviä kokemuksia, kuten vaikka Myllysillan vieressä meitä ihastuttavat patsashahmot tai Turun pääterveysaseman taideteoskollaasi ”Mieli vapaaseen liikkumiseen”.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että prosenttiperiaatetta ei käytetä niin paljoa kuin olisi mahdollista.

Turussa on useita rakennushankkeita meneillään. Turussa suunnitellaan kahta merkittävää uutta asuinaluetta, Linnafältin kaupunginosaan valmistuvaa isompaa uudiskorttelia sekä koko Skanssin alueen kehittämistä ja rakentamista. Puhumattakaan Kupittaan ja Itäharjun merkittävistä tulevaisuuden satsauksista. Sinne mahtuisi mittavaa katutaidetta yhdessä kunnianhimoisten rakennussuunnitelmien kanssa.

Nyt meillä olisi mahdollisuus mittavaan yhteistyöhän taiteilijoiden kanssa asuinalueiden suunnittelussa ja taiteen tuomisessa ihmisten arkeen, heidän ympärilleen. Mitä useampi taiteesta saa nauttia, sitä useamman elämän hyvinvointiin se vaikuttaa.

Mari Lahti

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuntavaalit 2017, Mielenterveystyö, Mielipidekirjoitus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s