Jätämmekö vanhukset heitteille?

Olemme samaa mieltä siinä, että jokaiselle ikäihmiselle kuuluisi oikeus inhimilliseen hoivaan, kuten Lampi kirjoitti TS mielipidekirjoituksessaan (23.2.2024), mutta nykyhallituksen tekemät leikkaukset ja puheet hyvinvointialueiden lisäleikkauksista, eivät helpota tätä tilannetta.

Ikääntyneiden asumisen merkitys korostuu tulevaisuudessa yhteiskunnan ikärakenteen muuttuessa merkittävästi. Hyvinvoivien ja toimintakykyisten vanhusten lisäksi kotona asuu, kuitenkin yhä enemmän muistisairaita, joiden avuntarvetta ei kotipalveluilla riittävästi turvata. Hoivan saatavuus on heikentynyt erityisesti heidän kohdallaan, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsisivat. 

Toimintakyvyn heikentyessä tuen tarpeet lisääntyvät ja oma koti voi muuttua turvattomaksi, jopa vaaralliseksi. Valitettavasti moni muistisairas on nyt jo tässä tilanteessa ja Varhan tulisi tarjota heille ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä.

Nyt näin ei kuitenkaan aina tapahdu, sillä paikkoja ei joko ole tai niitä ei tarjota säästösyihin vedoten.

Voimme puhua jo ikääntyneiden heitteillejätöstä.

Varhan ikääntyneiden palveluiden vuoden 2024 talousarvioraamissa tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmassa on tavoitteeksi asetettu noin 12,4 miljoonan euron sopeuttamistavoite.

Toiminnallisen muutoksen tavoitteena esitetään palvelurakenteen keventämistä lisäämällä yhteisöllistä asumista ja vähentämällä ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen peittävyyttä. 

Muuttuvassa maailmassa erilaiset vaihtoehdot ikääntyvien asumiselle ovat tervetulleita niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Tällä hetkellä ympärivuorokautisen palveluasumisen peittävyys on 6,8 % ja yhteisöllisen asumisen peittävyys 0,4 %. 

Varhan tavoitteeksi on kuitenkin asetettu 75 vuotta täyttäneissä ympärivuorokautisen palveluasumisen peittävyydeksi 5 % ja yhteisöllisessä asumisessa 3 % vuoteen 2030 mennessä.

 

Paikkoja ei voi lopettaa tai vähentää radikaalisti nopealla aikataululla, ellei ole tarjolla asuntoja yhteisöllisestä asumista yhdessä kotihoidon palvelujen ohella.

Sote-uudistusta edeltäneet vuosien jarrutukset kunnissa, ikääntyneiden välimallisen asuntorakentamisen suhteen, on ajanut nykyrakentamisen lähes mahdottomaan tilanteeseen. Kaavat ovat kaavoittamatta ja asuntoja ei olla päästy rakentamaan kauniista puheista huolimatta. 

On hyvin epärealistista kuvitella, että pystyisimme lisäämään yhteisöllistä asumista vajaasta 300 asunnosta reiluun 2100 asuntoon kuudessa vuodessa. 

Toisin kuin Lampi kirjoituksessaan, me näemme yhteisöllisen asuminen tärkeänä, mutta tavoite prosentit ovat tällä hetkellä epärealistiset johtaen tilanteeseen, jossa asuntoja yksinkertaisesti puuttuu ja tavoitteen kurominen umpeen on epärealistista.

Monet ikäihmiset joutuvat asumaan kotonaan pidempään kuin haluaisivat tai odottamaan tarpeettomasti hoitopaikkaa sairaalassa. 

Tehostetun palveluasumisen jonot ovat tällä hetkellä 3 kuukauden mittaisia, ja yhteisöllisen asumisen paikkoja on aivan liian vähän tarpeeseen nähden. Samalla monet ovat tottuneet turvapuhelimen tarjoamaan turvaan kotona, mutta nyt sen hinta muuttuu esteeksi monille. 

Jatkossa turvapalvelut ja turva-auttajakäynnit kohdennetaan vain säännöllisen kotihoidon, omaishoidon asiakkaille tai niille, joilla on päätös vammaispalvelulain mukaisesta palveluasumisesta kotiin.

Osana Varhan talouden sopeuttamisohjelmaa valmistellaan päätöksiä palveluverkko- ja sairaansijojen karsimisesta kevään 2024 aikana. 

Vaikka tehostetusta palveluasumisesta pyritään siirtymään kuntouttaviin ja yhteisöllisen asumisen muotoihin sekä kehittämään kotihoitoa nykyistä moniammatillisemmaksi, on tehostetun palveluasumisen vähentäminen tehtävä maltillisesti ja suhteessa iäkkään väestön määrään sekä terveydentilaan.

Paikkoja ei voi lopettaa tai vähentää radikaalisti nopealla aikataululla, ellei ole tarjolla asuntoja yhteisöllisestä asumista yhdessä kotihoidon palvelujen ohella.

Esitämme, että Varha alkaa aktiiviesti kehittämään yhteistyötä kuntien kanssa ikääntyneiden asumisen parantamiseksi, kotona asumisen turvaamiseksi ja yhteisöllisen asumisen rakentamisen pikaiseksi edistämiseksi. 

Niina Piippo, aluevaltuutettu, Liedon valtuuston vpj (sd)

Mari Lahti, aluevaltuutettu, Turun SDP:n pj