Uutistulva. Infoähky. Väkivalta. Sanat, jotka ovat pyörineet mielessäni kesän ajan.
Brexit, Nizzan verilöyly, Turkin vallankaappausyritys, Munchenin ampuja, vallankaappausyritys Armeniassa ja Ranskassa papin kurkku viilletään auki.
Ja tusina muuta surullista uutista maailmalta, jotka eivät ylittäneet riittävästi uutiskynnystä, että olisivat ehtineet jäämään mieleen. Ainakaan paikanniminä tai kuolleiden määränä.
Muutama autopommi ja itsemurhaisku oli ainakin. Surullista.
Olin aikeissa kirjoittaa aikaisemmin lukemastani Global Peace Indexin (GPI) julkaisemasta raportista maailman rauhan tilasta.
Mutta mutta. Joka kerta, kun aloitin, tuli uusi väkivaltainen tai muuten shokeeraava uutinen maailmalta.
Ja ikävä kyllä, se hautautui seuraavan vastaavan uutisen alle hyvin pian. Tämä johtaa väistämättä uutistulvaan ja infoähkyyn.
Ei jaksa seurata, tai ottaa selvää taustoista ja perehtyä siihen mitä on tapahtunut. Tieto jää pinnalliseksi ja ruokkii usein vääriä mielikuvia tapahtumista.
Mutta jotain perää tässä havaitsemassani väkivaltauutisten määrässä on. Tarkastellaan mitä GPI:n raportti toteaa.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana maailmasta on tullut hieman vähemmän rauhallinen paikka. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että maailmasta olisi tullut tasaisesti rauhattomampi paikka.
Kaikenkaikkiaan 86:ssa maassa tilanne on muuttunut rauhattomampaan suuntaan, mutta samaan aikaan 76:ssa maassa tilanne on parantunut.
Näyttää myös sille, että suurin syy rauhattomuuteen ovat maiden sisäiset ristiriidat
Raportti nostaa esille pari teemaa, jotka ovat vaikuttaneet maailman rauhan tilanteeseen merkittävästi.
Ensimmäinen on pakolaisten suuri määrä, joita UNHCR arvioi olevan 50 miljoonaa johtuen konfliktien ja väkivaltaisuuden lisääntymisestä.
Toinen on terrorismin lisääntyminen. Terrorismista johtuneet kuolemat nousivat 61% vuonna 2013, jolloin n. 18 000 ihmistä sai surmansa.
Mielenkiintoista tässä tilastossa on se, että 82% näistä kuolemista tapahtui viidessä maassa: Irak, Afghanistan, Pakistan, Nigeria ja Syyria.
On myös tärkeää huomioida, että samaan aikaan useilla eri mittareilla arvioituna maailman on rauhallisempi paikka nyt, kuin kahdeksan vuotta sitten.
Maiden väliset naapurisuhteet ovat kehittyneet vahvemmiksi, rahaa on ohjattu enemmän rauhanturvaamiseen ja maiden väliset ulkoiset konfliktit ovat vähentyneet.
Erityisesti Eurooppa nousee positiivisesti esille ollen maailman rauhaisin maanosa. Suomi tilastossa on viidentenä heti Islannin, Tanskan, Itävallan ja Sveitsin jälkeen.
Mutta riittääkö tämä? Mitä muuta voimme tehdä?
Yhdistyneet kansakunnat ovat julkaiseet vuoden 2016 alusta Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030, jonka tavoitteena on parempi elämä meille kaikille.
Päätavoitteita on 17, jotka ovat universaaleja eli kuuluvat meille kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille, sinulle ja minulle. Erityisesti minua ilahduttaa nähdä yhtenä päätavoitteena juuri panostaminen rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen.
Kehitysyhtestyön määrärahoilla voimme auttaa globaalisti siellä, missä tarvetta on. Apua voidaan kohdentaa humanitaariseen apuun tai vaikkapa maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön.
Mutta tässä minua huolettaa se, että nykyinen hallitus on päättänyt leikata runsaasti myönnettävää kehitysyhteistyön määrärahaa.
Mielestäni juuri nyt, tälläisenä aikana, jolloin rauha järkkyy, tulee entistä enemmän panostaa konfliktialueiden kehitysyhteistyöhön.
Suomella tulee olla tähän varaa jo YK:n asettamien tavotteiden mukaisesti.
Vuonna 2014 väkivaltaan kului noin 14,3 biljoonaa dollaria eri kategorioissa kuten armeija, sisäinen turvallisuus, terrosismi ja erilaiset konfliktit.
Tämä summa on myös noussut viime vuosien aikana, koska maailman rauha on hieman laskenut.
GPI:n raportin mukaan voimme myös todeta, että mikäli maailman väkivaltaisuus vähenisi kymmenen prosenttia tasaisesti joka puolella, saisimme maailman talouteen ylimääräistä rahaa 1,43 biljoonaa vuosittain.
Tämä ajatus on kyllä houkutteleva, eikö?
Lähteet:
Global Peace Index. 2015. Measuring peace, its causes and its economic value. Institute for economic and peace.