Avainsana-arkisto: sote

Lipsauttiko Soini hallituksen perimmäisen tavoitteen?

”… tai huonompipalkkaisessa työssä.”

Keskustelu oli käynyt kiivaana 7.3.2017 A-Studion kuntavaalien puheenjohtajatentissä. Puhe oli kääntynyt siihen, miten lompakon paksuus tulisi nykyisellä kaavaillulla mallilla ratkaisemaan sen, kuka saa hoitoa.

Tuskin kukaan sairaanhoitaja Suomessa haluaisi tulevaisuudessa kohdata sellaista tilannetta, että hoitoa akuutisti tarvitseva potilas pitää käännyttää ovelta pois, koska hänellä ei ole sairausvakuutusta tai rahaa maksaa hoitoa.

Jossain määrin on inhimillistä olettaa, että työstä saa sellaisen palkan, jolla pärjää. Tämä ei tosin tänäkään päivänä ole itsestään selvyys: joillakin ei 10 000 euroa kuussa meinaa riittää millään.

A-Studion keskustelussa tätä pidettiin itsestään selvyytenä. Työssä käyvät ovat parempiosaisia, hyväpalkkaisia joilla on kaiken lisäksi työterveyshuolto turvaamassa heidän selustansa. Palvelu, josta ei työssä käyvät joutuvat maksamaan… no, kukaan ei vielä tiedä paljonko.

Tai huonompipalkkaisessa työssä.

Tämä Soinin tokaisu jäi mietityttämään.

Jos kaikille löytyisi töitä niin sehän olisi mahtavaa. Mutta kuitenkin taitaa olla utopiaa, että 100 prosenttinen työllisyysaste joskus saavutettaisiin. Tai voihan se ollakin mahdollista. Riippuu vain millä hinnalla töihin ollaan valmiita menemään. Tai ehkä siinä tapauksessa, pakotetaan menemään.

Jos terveydenhuollon edellytyksenä tulevaisuudessa onkin ”työpaikka”? Jos ammattiliitot lakkautetaan, paikallinen ”sopiminen” on sääntö ja minipalkkaus poistetaan, siinä on varmasti tarpeeksi porkkanaa tehdä töitä hieman huonommillakin ehdoilla, jos se on edellytys terveydenhuollolle.

Noh. Tämä on vain ajatusleikkiä vailla realistista toteutuspohjaa.

Mutta jos tämä ajatus tuli minunkin mieleeni, niin on se varmasti jollakin toisella käynyt mielessä myös.

Tahdon kuitenkin ajatella, että pidetään ihanteista kiinni.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuntavaalit 2017, Priorisointi, Reilu työ

Pidetään ihanteista kiinni

Kirjoitin kolumnin Demokraatin verkkolehteen 12.1.2017. Voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä myös.

**

Sairastut. Soitat terveyskeskukseen ja saat ajan seuraavalle päivälle ja tarvittaessa vaikka samalle päivälle. Sinut hoidetaan kokonaisuutena. Sen tekee omalääkärisi, jonka olet tuntenut vuosikaudet ja hän muistaa sinut ja vaivasi. Saat jatkohoitoon ohjeet ja tuen. Paranet.

Eikö tämä kuulostaisi sinustakin hyvältä?

Olin joulun alla työmatkalla Etelä-Afrikassa ja hämmästyin eräästä asiasta ikihyviksi. Maassa asuu noin 52 miljoonaa ihmistä, mutta vain murto-osa maksaa veroja. Väestö on jakautunut useisiin eriarvoisiin ryhmiin. Kirjoitus ja lukutaito eivät kuulu vieläkään kaikille. Se, mikä havahdutti minut todella ajattelemaan, oli se, että tästäkin huolimatta maa uskoo vahvasti, että voi tarjota ilmaisen terveydenhuollon kaikille asukkaille. Etelä-Afrikassa on tehty terveydenhuollon uudistusta pitkään säilyttäen tavoite siitä, että se voidaan verovaroin tarjota kaikille.

Miten ihmeessä maa, jossa vain murto-osa maksaa veroja, haluaa pitää tästä ihanteesta kiinni? Lue loppuun

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mielipidekirjoitus, Priorisointi, Tasa-arvo

Terveydenhuollon täydennyskoulutus on vähentynyt ja kulut kasvaneet

Terveydenhuollon täydennyskoulutuksen kustannukset ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huimaa vauhtia.

Vuonna 2004 täydennyskoulutuksen välittömät kustannukset olivat yli 36 miljoonaa euroa ja koulutusajan palkat siihen lisäksi 74 miljoonaa euroa. Vuonna 2013 täydennyskoulutuksen kokonaiskustannukset ja koulutusajan palkat olivat noin 170 miljoonaa euroa.

Täydennyskoulutuksen välittömät kustannukset eli kurssimaksut ja kouluttajien palkkiot ovatkin kasvaneet kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Koulutusajan palkoissakin nousua on ollut kymmenen vuoden aikana jopa 45 miljoonaa euroa.

Saadaanko täydennyskoulutuksella sitä mitä toivotaan?

Suomessa terveydenhuollon henkilöstöllä on velvollisuus käydä täydennyskoulutuksessa vuosittain ja tätä koulutusta ohjaa lainsäädäntö.

Säännösten mukaan työnantajan tulee huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö osallistuu peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen.

Kuitenkin täydennyskoulutuspäivien määrä on Suomessa terveydenhuollon työntekijöiden parissa laskenut.

Vuonna 2004 sairaanhoitajat kävivät lähes viisi päivää vuodessa täydennyskoulutuksessa, kun taas vuonna 2013 koulutuspäiviä oli vain vajaa neljä vuodessa.

Samoin täydennyskoulutukseen osallistuvien kokonaisprosenttimäärä on tippunut kymmenen vuoden aikana noin viidellä prosentilla. Vuonna 2013 sairaanhoitajista noin 80 prosenttia osallistui näihin koulutuksiin.

Osallistuminen täydennyskoulutuksiin on siis vähentynyt ja kustannukset ovat samalla kasvaneet.

Herää kysymys, saadaanko täydennyskoulutuksella toivottua tulosta työelämään? Vastaako täydennyskoulutus työelämän haasteisiin ja tarpeisiin suhteessa siitä aiheutuviin kuluihin?

Näin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskellä on tarpeellista myös pitää huolta siitä, että henkilöstön täydennyskoulutukseen ja työhyvinvointiin panostetaan riittävästi. Onhan sote-uudistuksen tavoitteena väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, mikä tapahtuu suurelta osin osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön ansiosta.

Lisäksi sote-uudistus nähdään sosiaali- ja terveydenhuollon laajana integraationa, jossa perus- ja erikoispalvelu muodostavat ehjän palvelukokonaisuuden. Suuri tavoite on siis tarjota ihmisille palvelut kokonaisuutena.

Mutta vain henkilöstön täydennyskoulutuksesta huolehtimalla taataan laadukkaat palvelut kaikille.

Lue loppuun

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mielenterveystyö, Mielipidekirjoitus