Suomessa uusi kansallissairaus näyttää vahvasti olevan mielenterveysongelmat. Koronakevään 2020 aikana mielenterveyden sairaudet nousivat yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi ohi tuki- ja liikuntaelin sairauksien.
Toki koronaepidemialla ei ollut tähän varsinaisesti vaikutusta, sillä tämä trendi on ollut havaittavissa jo hyvin pitkään.
Eläketurvakeskuksen mukaan mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä on kasvanut 25 prosenttia vuodesta 2016.
Tämä on todella huolestuttava trendi, sillä OECD on arvioinut laajassa eurooppalaisessa raportissaan 2018 Suomen menettävän laskennallisesti 11 miljardia euroa vuosittain mielenterveysongelmien vuoksi.
(kuluihin laskeutuu niin suoria sairastamisesta tulevia kuluja kuin epäsuoria kuluja esimerkiksi työn menettämisen tai työn tehokkuuden laskemisen vuoksi)
Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (THL) on tuonut vahvasti esille huolen siitä, että tämän päivän Suomessa osa mielenterveyshäiriöistä kärsivistä jää vaille tarvitsemaansa hoitoa.
Ja tämä pitää edelleen pintansa.
Tämä problematiikka nivoutuu vahvasti huono-osaisuuteen. Kuitenkin meidän hyvinvointivaltiomme malli perustuu ajatukseen, jossa lähtökohtaisesti ajattelemme, että kaikki ihmiset sairaudestaan tai sosioekonomisesta taustastaan riippumatta saavat tarvitsemansa hoidon ja palvelut.
On hyvin vaikea ymmärtää ja käsittää, että nykysuomessa näin ei kuitenkaan ole.
Työ on hyvinvointivaltion yksi pääpiirteistä
Työn kautta luodaan sosiaalinen inkluusio ja luottamuksen pohja hyvinvoinnille.
Tänä päivänä kuitenkin voidaan kritisoida, miten hyvin hyvinvointivaltio on tässä onnistunut, sillä työttömyys luvut ovat korkeita ja erityisesti mielenterveyspotilaan tai kuntoutujan näkökulmasta työn saaminen voi olla haasteellista.
Hyvinvointivaltion alkuaikoina sen uskottiin poistavan köyhyyden kokonaan ja samoin tasoittavan terveyseroja.
Näin ei kuitenkaan ole vielä käynyt.
Edelleen useista hyvistä poliittisista tavoitteista huolimatta sosiaaliluokkien terveyserot ovat olemassa.
Huonompi terveydentila voi ajaa ihmisen alempaan sosiaaliseen luokkaan mm. tulotason laskun tai työn ja ansiotulon ulkopuolelle joutumisen takia, kun taas hyvä terveydentila auttaa yksilöitä kohoamaan sosiaalisessa luokassa ylöspäin.
Mielenterveyspalveluissa huono-osaisuus näyttäytyy tänäkin päivänä usein ongelmien kasautumisena ja palveluiden runsaana käyttönä
Mielenterveyspotilaat ja kuntoutujat ovat edelleen Suomessa väestöryhmä, jonka taloudellinen tilanne jää paljon alle valtaväestön ja ryhmä, jonka kuolleisuus on merkittävästi matalampaa kuin valtaväestöllä.
Tämä on valtavassa ristiriidassa koko hyvinvointivaltion käsitteen kanssa, vaikka edustaa ankealla esimerkillään huono-osaisuutta kovin koskettavasti.
Mielenterveyspalvelut, sosiaaliturvajärjestelmä ja koko hyvinvointivaltion perustan tulisi tukea mielenterveyskuntoutujia niin, että heidän huono-osaisuutensa ei olisi niin näkyvää ja erot valtaväestöön kapenisivat.
Mari Lahti
Tämä on yhtenä merkittävänä tavoitteena uudessa sote-uudistuksessa, että mielenterveyspalveluita kehitetään yhä enemmän kohti matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevän palvelun luonnetta.
Minusta hyvinvointivaltion tavoitteet ovat edelleen arvokkaita ja tavoittelemisen arvoisia.
Yhä enemmän meidän tulee keskittyä hyvinvointivaltion palveluiden parantamiseen, niiden saavutettavuuteen, eriarvoistumisen vähentämiseen ja tasa-arvon luomiseen.
Lopultakin, me kaikki tahdomme elää mahdollisimman hyvää ja arvokasta elämää. Ja meillä täytyy olla usko siihen, että meistä kaikista voi tulla ihan mitä tahansa.