Hyvinvointivaltion käsite on ollut viime aikoina paljon median käsittelyssä ja osa politiikoista niin Suomessa kuin Euroopassakin ovat jo julistaneet hyvinvointivaltion menetetyksi.

Miksi hyvinvointivaltiota tulee puolustaa?

Samaan aikaan rapakon toisella puolla ihaillaan ja tuodaan esille hyvin toimiva pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sen merkitys ihmisen turvaverkkona sekä hyvinvoinnin lähteenä.

Toisaalta taas Suomessa kuin Euroopassakin on puhuttu huono-osaisuuden kasvamisesta ja sen periytymisestä.

Erityisesti vallitsevan COVID19 pandemian aikana huono-osaisuus ja ihmisen hätä ovat vain korostuneet.

Eikö hyvinvointivaltion tulisi juuri tässä toimia turvaverkkona?

Suomeksi voidaan sanakirjamääritelmän mukaan todeta, että hyvinvointivaltio tarkoittaaValtiota, jossa on korkea elintaso ja hyvin järjestetty sosiaaliturva”.

Minulle hyvinvointivaltio on tärkeä instituutio ja peruskallio. Olenhan muutenkin vahva instituutioiden puolesta puhuja, kuten näyttää olevan USA:n varapresidentti Kamala Harris.

Professori Saari esittääkin osuvasti, että hyvinvointivaltioilla on jotain yhteisiä perustavia piirteitä, kuten eriarvoisuuden vähentäminen, tasa-arvon korostaminen ja yhtäläiseen kohteluun perustuva sosiaalipoliittinen järjestelmä sekä hyvän hallinnon periaatteet.

Minusta tämä on erittäin hyvä näkemys hyvinvointivaltion roolista.

Huoleni herää kuitenkin, että kuinka hyvin Suomessa hyvinvointivaltio voi ja kenen näkökulmasta se voi erityisesti huonosti?

Hyvinvointivaltion ajatellaan antavan siis yhteiskunnalle ja yksilölle turvaa ja sosiaalipoliittista järjestelmää, johon voidaan tukeutua

Tänä päivänä taas mielenterveyden haasteet ovat kasvaneet merkittävästi ja mielenterveyshaasteista johtuvat kulut valtiolle ovat mittavia, arviolta jopa OECD:n laskelman mukaan 11 miljardia vuosittain.

Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet ja ne ovat osaltaan haastaneet yhteiskuntamme käsitystä hyvinvointivaltiosta ja sen määritelmistä.

Hyvin toimivan hyvinvointivaltion tulisi pitää huolta myös sen heikoimmista jäsenistä, kuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujista.

Uusimpien tutkimusten valossa kuitenkin näyttäytyy, että heikompiosaiset eivät nauti samalla lailla hyvinvointivaltion annista kuin toiset.

Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmat altistavat köyhyydelle ja köyhyys taas altistaa eriarvoisuudelle ja syrjäytymiselle. Voidaan todeta, että mitä enemmän eriarvoisuutta on yhteiskunnassa sitä heikommassa asemassa huono-osaiset ovat ja sitä enemmän tulisi keskittyä resurssien uudelleenjakoon ja säätelyyn.

Juuri näistä edellä mainituista syistä hyvinvointivaltiota tulee puolustaa. Meidän tulee rakentaa yhteiskuntaa, jossa eriarvoisuutta pyritään kaikin keinoin vähentämään, huono-osaisuutta poistamaan ja lisäämään yksilöiden välistä tasa-arvoa.

Lopultakin yksilön kannalta on kyse hyvin yksinkertaisista elämään vaikuttavista kysymyksistä.

Pääsenkö opiskelemaan?

Saanko töitä?

Onko minulla mahdollisuus toteuttaa unelmia?

Pystynkö tarjoamaan lapsilleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden?

Ja voinko luottaa siihen, että minusta pidetään vanhana huolta?

Eikö meillä ihan kaikilla ihmisillä ole oikeus uskoa, että nämä asiat toteutuvat hyvinvointivaltiossa, myös mielenterveyskuntoutujalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *