Kirjoitukseni kansainvälisenä mielenterveydenpäivänä julkaistiin Turun Sanomien lukijalta palstalla.
Voit lukea sen tästä linkistä tai alla.
”Maailman mielenterveyspäivää vietetään tänään, lokakuun 10. päivänä. Päivää on vietetty vuodesta 1992 Mielenterveyden maailmanliiton ja Maailman terveysjärjestö WHO:n järjestämänä.
Tänä vuonna teemana on mielenterveyspotilaan arvostaminen ja vahvuudet. Teema on varsin ajankohtainen, sillä mielenterveyden häiriöt uhkaavat tulla yhä kalliimmiksi tulevaisuudessa (HS 6.10.).
Mielenterveyden häiriöiden elämänlaatua heikentävät vaikutukset ovat verrattavissa vakavien somaattisten sairauksien vaikutuksiin.
Inhimillisen kärsimyksen lisäksi häiriöt aiheuttavat merkittävän yhteiskunnallisen rasitteen
On arvioitu, että vuosittain noin 38 prosenttia aikuisväestöstä maailmanlaajuisesti kärsii mielenterveydenhäiriöistä.
Mielenterveys- ja päihdehäiriöiden kokonaiskustannukset ovatkin miljardeja euroja vuosittain, myös Suomessa.
Ympäri maailmaa mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset kokevat stigmaa, syrjintää ja loukkauksia.
Jo ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan, että
”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”.
Ihmisoikeuksien julistus
On vaarana, että mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset ajautuvat yhteiskunnan sivuun, syrjäytyvät ja jäävät vaille heille tarkoitettua hoitoa.
Juuri julkaistussa ROAMER-tutkimuksessa tuodaan esille tarve panostaa eurooppalaisella strategialla mielenterveyden tutkimukseen.
Mielenterveyden häiriöitä voidaan ennaltaehkäistä panostamalla mielenterveyden edistämiseen tutkimuksen avulla, luomalla monitieteistä tutkimusta mielenterveyden kompleksisten kysymysten ratkaisuun sekä kehittämällä riittävän laajoja tutkimuskokonaisuuksia aiheen pariin.
Turun ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkimusryhmän keskeisenä teemana on mielenterveyden edistäminen
Tutkimusryhmä toimii asiantuntijaryhmänä, joka yhteistyössä työelämän toimijoiden, järjestöjen, tutkijoiden sekä muiden kotimaisten ja kansainvälisten yhteistyötahojen kanssa tuottaa uutta tietoa ja osaamista ja kehittää mielenterveyden edistämiseen liittyviä uusia käytänteitä.
Yhteiskunnan poliittinen päätöksenteko, tutkimustoiminta ja käytännön työ mielenterveyden parissa tapahtuvat usein eri organisaatioissa ja näillä on vain vähän tekemistä toistensa kanssa.
Jotta voidaan tuottaa tehokasta ja vaikuttavaa mielenterveyden edistämistä ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäiseviä toimintoja yksilön tasolla, tulee yhteistyön yllämainittujen tahojen välillä monipuolistua ja tarkentua.
Pitkän aikavälin mielenterveyden edistämisen suunnittelu, implementointi ja investoinnit tuleekin huomioida eri tahoilla.
Toivon, että tulevaisuutemme yhteiskunta ottaa tästä tilanteesta vaarin ja alkaa suuntaamaan resursseja niin mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn, mielenterveyden laaja-alaiseen edistämiseen kuin mielenterveyden häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen.
Tässä yhteiskunnan taloudellisessa tilanteessa meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää panostamatta mielenterveyden edistämiseen ja tutkimukseen.”
