Koska mielenterveyden tukeminen työelämässä ei ole pelkästään yksilön hyvinvointia koskeva asia, vaan se vaikuttaa suoraan myös koko yhteiskunnan toimintaan. Jos emme panosta mielenterveyteen, vaikutukset näkyvät lisääntyvinä sairauspoissaoloina, ennenaikaisina eläköitymisinä ja työtehon heikentymisenä. 

Tämä taas vaikuttaa suoraan valtion verotuloihin ja yritysten menestykseen. 

YK:n strategiassa korostetaan, että mielenterveysasioissa kaikilla on rooli. Tämä ei koske vain päättäjiä, vaan myös työyhteisöjen jäseniä ja esihenkilöitä. Mielenterveyteen liittyviä riskejä on ehkäistävä ennakolta, ja työpaikoilla on edistettävä sellaista ilmapiiriä, jossa hyvinvointi ja henkinen terveys ovat osa päivittäistä keskustelua. 

Erityisen tärkeää on, että jokainen työntekijä tuntee saavansa tukea, jos mielenterveysongelmia ilmenee.

Kun puhumme tulevaisuuden työelämästä, meidän on muistettava, että yksi ratkaisu ei toimi kaikille.

Työelämän on oltava joustavaa ja inhimillistä. Poliittiset päättäjät ovat avainasemassa, kun puhutaan mielenterveyden edistämisestä yhteiskunnallisella tasolla. Heidän on varmistettava, että mielenterveyspalvelut ovat helposti saatavilla ja että työelämää koskevassa lainsäädännössä otetaan huomioon mielenterveyden tärkeys. 

Tämä ei ole vain moraalinen velvollisuus vaan myös taloudellisesti järkevää. Kun työpaikoilla panostetaan mielenterveyteen, saamme terveemmän ja tuottavamman työvoiman, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Mielenterveyteen panostaminen ei ole pelkkä kustannus, vaan investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Työnantajat hyötyvät, kun työntekijät pysyvät pidempään työelämässä, ja yritykset hyötyvät, kun sairauspoissaolot vähenevät. 

Tämä on voitto kaikille.

On myös tärkeää, että ennaltaehkäisy on keskiössä. Emme voi vain hoitaa ongelmia silloin, kun ne ilmenevät—meidän on ehkäistävä niitä. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla on luotava sellainen kulttuuri, jossa hyvinvoinnin edistäminen on osa arkea. Mielenterveysasioista on voitava puhua avoimesti, ja työntekijöiden on voitava pyytää apua ilman pelkoa leimautumisesta.

Mielenterveyden tukeminen työelämässä on myös tasa-arvokysymys. Kaikilla, taustasta riippumatta, on oikeus työympäristöön, joka tukee heidän hyvinvointiaan. Tämä on erityisen tärkeää, kun puhutaan haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä, kuten nuorista työntekijöistä, joilla mielenterveysongelmista johtuneet eläkehakemukset ovat lisääntyneet.

Meillä on mahdollisuus rakentaa työelämä, jossa mielenterveys ja hyvinvointi ovat etusijalla—ja se on tulevaisuus, joka hyödyttää meitä kaikkia. Toivo paremmasta tulevaisuudesta lähtee viisaista päätöksistä, jotka asettavat ihmisten hyvinvoinnin etusijalle. 

Nyt on aika varmistaa, että mielenterveys on työelämän peruskivi.