Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) on todennut lausunnoissaan, että priorisointi perustuu järkevään taloudelliseen ajatteluun. Se ei tähtää voiton maksimointiin vaan ihmisarvon edistämiseen oikeudenmukaisesti. Erityisesti se on asettanut lasten aseman etusijalle.
Olli Meurman kirjoitti (29.10.2013 TS), että terveydenhuoltoa tulee priorisoida ja resursoida oikein. Meurmanin lausahdus ”On sovittava mitkä toimenpiteet ja hoidot kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, kuinka pieniä keskosia pyritään pitämään hengissä…” on saanut useat tahot (mm. Vastasyntyneiden tehohoitoon erikoistuneet lastenlääkärit ja MLL:n Turun keskosperheiden puheenjohtajat 2.11.2013 TS) hereille ja puolustamaan keskoshoitoa ja sen tarpeellisuutta ja aivan perustellusti. Kirjoituksessaan Meurman kuitenkin perään kuulutti poliittisten päättäjien ja kansalaisten kannanottoja asiaan. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että alati kasvavat terveydenhuollon kustannukset vaativat niin päättäjiä, kuin sairaanhoitopiirien vastuutoimijoita katsomaan peiliin ja miettimään toiminnan rakenteita uudelleen.
Keskoshoitoa on tutkittu pitkään mm. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella. Tutkimuksen kohteena ovat olleet niin pienet keskoset kuin heidän vanhempansa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että haavoittuvan ryhmän eli pienten keskosten hoito mutta myös hyvin haavoittuvassa asemassa olevien vanhempien tilanne vaatii suurta huomiota. Hoitotieteellisenä innovaationa on esitelty erittäin kustannustehokas keskoslasten kivunhoidon menetelmä, jossa lapsen oman vanhemman kädet ”käsikapalo” riittävät kivunlievitykseksi ja suurempia lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä ei tarvita. Peräänkuulutankin, että myös tieteellä voi olla annettavaa etsittäessä kustannustehokkaita hoitomuotoja kalliissa keskoshoidon maailmassa.
Toisaalta myös päättäjien taholta tulisi kiinnittää huomiota haavoittuvien ryhmien hoitoon ja sen kustannustehokkuuteen. Esimerkiksi Turun Kaupungin hyvinvointitoimialan budjetti ylittyi vuonna 2013 useamman miljoonaa euroa. Säästöä siis täytyy tehdä ja tämä nostaa vääjäämättä keskusteluun huolenaiheen siitä, mistä säästö tehdään. Henkilöstä niin erikoissairaanhoidossa on jo nyt lujilla jaksamisen ja resurssien kanssa, joten henkilöstön talkoovapaat ja mahdolliset lomautukset heikentävät vain vaativaa erikoissairaanhoitoa, kuten keskosten hoitoa. Tämä vastaavasti kasaa taas kustannuksia tulevaan niin hoidon pitkittyessä kuin työssä uupumisen lisääntyessä. Onko tämä sitä oikeaa priorisointia ja resursointia?
Kirjoitus 3.11.2013